Taivas vai helvetti?

Suomessa vaikuttaa olevan vain kaksi suhtautumistapaa yrittäjyyteen. Toiset ylistävät yrittäjän vapautta ja menestystä. Toiset taas pelottelevat yrittäjyyden vaativuudella, ja sanovat, ettei Suomessa kannata yrittää. Miksi keskustelu yrittäjyydestä on näin kärjistynyttä?

Kun kiinnostus oman yritykseni perustamisesta vahvistui, aloin seuraamaan uutisointia ja yleistä ilmapiiriä yrittäjyyden ympärillä. Objektiivista näkökulmaa on vaikea löytää. Vastakkainasettelu yrittäjän ja palkansaajan välillä on suuri, vaikka moni tekeekin töitä sekä kuukausipalkalla että omatoimisena yrittäjänä.

Esimerkiksi freelancetoimittaja Virpi Salmen kirjoitus rohkaisee yrityksen perustamiseen:

”Käytän tuntimääräisesti paljon vähemmän aikaa työntekoon kuin kuukausipalkkaisena. Tienaan ainakin saman verran. Työnkuvani on huomattavasti monipuolisempi. Olen kehittynyt kolmessa vuodessa ammatissani paljon enemmän kuin olisin kehittynyt jatkamalla samaa työtä.”

Innostus laantuu pian, kun lukee Hellapoliisin kokemukset yrittämisestä:

”Bruttopalkkani kuulostaa hienolta, mutta kun iso käsi käy kahmaisemassa, ei tarvitse laskea tuntipalkalle hintaa. Ihanaa, viikonloppu on tulossa, saamme tehdä rauhassa pitkiä työpäiviä! Verottaja kiittää.”

Millaista se yrittäjän arki sitten oikeasti on? Taivas vai helvetti? 

Itse uskon, että yrittäjän arki on kumpaakin — ja oikeastaan toivonkin niin. Mielestäni surkein työ olisi tasaista puurtamista ilman ylä- ja alamäkiä. Ilman vastoinkäymisiä onnistumiset eivät tunnu miltään ja työstä loppuu innostus. Vuoristoradan käänteissä vaaditaan kuitenkin sitkeyttä ja uskoa omaan tekemiseen. Tämän lähemmäksi vastausta pääset tuskin muuten kuin kokeilemalla itse!

Virpi Salmen kirjoitus: http://www.journalistiliitto.fi/journalisti/lehti/2014/05/artikkelit/tyytyvainen-freelancer/

Hellapoliisin kirjoitus: http://pinkkipomppulinna.wordpress.com/2013/08/22/ajatuksia-yrittajyydesta/

- Juho